Kosketusnäyttö
Kosketusnäyttö on näyttö, joka voi välittää tietoa kosketuksesta eteenpäin. Laitteen kyky aistia kosketus voi perustua esimerkiksi paineeseen, sähkönjohtokykyyn, infrapunasäteilyyn ja pintaääniaaltoihin.[1]
Kosketusnäyttöjä käytetään muun muassa raskaan teollisuuden parissa, missä perinteiset ohjauslaitteet ovat epäkäytännöllisiä. Kosketusnäyttöjä on myös useissa nykyaikaisissa älypuhelimissa sekä monissa GPS-paikantimissa, PDA-laitteissa ja taulutietokoneissa eli tableteissa.
Nimitys ”kosketusnäyttö” (touchsreen) on yleinen länsimaissa, kun taas monissa Aasian maissa voidaan käyttää nimitystä ”kosketuspaneeli” (touch panel).[2]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kosketusohjauksen idea esitettiin vuonna 1965, ensimmäinen kapasitiviinen kosketusnäyttö otettiin käyttöön CERNissä vuonna 1976 ja kaupalliseen valmistukseen kosketusnäyttö päätyi vuonna 1983.[3][4] Kosketusnäytön käyttö CERNissä ajoittuu myös minitietokoneiden kaupalliseen yleistymiseen 1970-luvulla.[4]
Ensimmäiset kosketusnäytöt kehitettiin 1960-luvun puolivälissä Ison-Britannian armeijan tutkatutkimuskeskuksessa.lähde? 1970-luvulla kehitettiin mm. resistiivinen ja infrapunakosketusnäyttö.
Kosketusnäytön patentoi Hitachi vuonna 1979.[5]
Yksi ensimmäisistä kosketusnäytöllisistä kuluttajille tarkoitetuista mikrotietokoneista oli 1983 julkaistu Hewlett-Packard HP-150. Kosketusnäyttöjä käytettiin 1980-luvun lopulla myös eräissä Buickin automalleissa, mutta siitä luovuttiin teknisten ongelmien vuoksi. 1980-luvulla kehitettiin monikosketusnäyttöjä, joita voitiin käyttää useammalla sormella. Ensimmäinen kosketusnäyttöä käyttänyt puhelin oli 1993 julkaistu IBM Simon.[6]
Muita varhaisia kosketusnäyttöön perustuvia laitteita ovat Casio TC-500[7] ja Tiger Electronicsin Game.com.
